Tekstit

Mikä on meille tärkeää...

Kuva
Mikä on tärkeää nykypäivänä? Raha, terveys, valta, perhe vai ihan joku muu? Miten ihmiset mittaavat elämäänsä. Yleensä tavoitellaan ihan mahdottomuutta ja sitten koetaan että on epäonnistunut. Mutta onko asia todella niin? Kuinka moni osaa etsiä omia arvojaan sisältäpäin, eikä vain tuijottaisi ulkoisia ominaisuuksia esim. rahaa, ulkonäköä tai muuta statuksia. Pelkääkö ihminen kuunnella sisintään ja tutkia sisintään? Niin sieltä voi löytää vaikka itsensä ja se voi olla jotain ihan muuta kuin mitä yhteiskunta ja sinun asettamasi status vaatii. Voit löytää jotain mikä on todella tärkeää sinulle, elämän jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi. Se ei välttämättä ole se mitä olet tehnyt tähän asti ja minkä kanssa olet viettänyt elämääsi tähän asti. Se voi yllättää sinut ja aiheuttaa pelkoa sinussa. Se voi vaatia tekemään muutoksia elämääsi, mutta onko se hyvä vai huono asia että tekee elämäänsä muutoksia. Jokainen meistä haluaa hyvän ja turvallisen elämän joka kulkee hyvin tasapainois

Syyllisyys

Kuva
Aurinko pilkahtaa pikkasen pilvien raosta. Juuri sen verran se paistaa, että ehdin näkemään ikkunat ja huomaamaan että ne pitäisi pestä. Miksi? Miksi ne pitäisi pestä? No tietysti niiden läpi näkisi paremmmin ja vieraat eivät katsoisi kieroon kun näkevät pesemättömät ikkunat. Suurin syy kuitenkin varmaan on syyllisyys. Kuulen korvissani äitini äänen sanomassa, että työ ensiksi sitten huvi. Niin, onko pakko pestä ikknoita, jos mielummin teen koruja? Onko pakko pestä ikkunoita, jos mielummin teen kortteja? Miksi aina pitäisi tehdä ns hyväksyttävämpää asiaa kuin sitä mitä haluaisi. Muuten tulee helposti huono-omatunto ja syyllisyys painaa. Huonosta omatunnosta olenkin saanut kärsiä jo pitkään. Olenhan kotona, enkä töissä. Olen lukenut ammatin ja saanut pätevyyden toimia sairaanhoitajana. Joka paikassa saan lukea ja kuulla, että sairaanhoitajista on pula ja heidän koulutuksensa maksaa yhteiskunnalle niin ja niin paljon. Niin, entäs kun en tahdo enää tehdä sairaanhoitajan töitä? Koe

En yritä ymmärtää

Kuva
Ei voi olla totta. Ei hemmetti ole totta. Minulla mukamas nivelrikko lonkassa. Ei varmana. Olen vielä alle 50 vuotias. Nivelrikko on sellaisilla kuin minulla on ollut potilaana. Vanhoja ja yli 80 vuotiaita. En kyllä suostu tuohon diagnoosiin millään tavoilla. OK, diagnoosin on antanut hyvin arvostettu ortopedi ja tuttuni. Silti en suostu asettumaan nivelrikko diagnoosiin. Minulla kun on ollut aina tapana olla näissä asoissa vastarannankiiski ja kyseenalaistaa lääkärin sanomiset ( johtuu varmaan ammatistani jossa olen joutunut korjailemaan lääkärin määräyksiä )   Kuitenkinkun alan ajattelemaan kuinka moni meistä on joutunut asettumaan potilaan asemaan ja hyväksymään, että emme ole teräsnaisia/miehiä? Emme ole enää nuoria ja elä ikuuisesti sekä todennköäisesti emme nuorene tästä ollekaan, vaikka onhan nainen kuin hyvä viini, joka paranee vanhetessaan :) Jotakin positiivista on asiasta löydettävä. Toki tänä päivänä on oma valinta miten suhtautuu siihen että alka

Kirjoittamisen mysteeri...kasvunpaikkako?

Kuva
Kovasti on halu kirjoittaa. Mitä ja miksi. Sitä en tiedä joten aloin  vaan naputtaa koneelle tekstiä. Ehkä se auttaa. Sitähän en koskaan tiedä onko tässä mitään järkeä ja tuleeko tästä mitään kokonaisuutta selväjärkisellä suomenkielellä. Kuitenkin aloin naputtaa tätä. Kai kaikessa on aloittamisen vaikeus. Saada ajatukset järjetymän päässä oikein ja järkevästi, sikäli mikäli niiden on mahdollista järjestäyttyä järkevästi. Kyllähän vanhakansa aina sanoi, että hiljaa hyvää tulee, mutta kun nyt tulisi edes hiljaa jotakin. Kaikki on vaan kaaoksessa päässäni eli toisin sanoen kumisee tyhjyyttä, mutta silti pitää jotakin saada kirjoitettua. Todennäköisesti minulla on jotakin asiaa, mutta en vielä tiedä mitä. Hmm...hyvin yleistä kyllä. Kyllä minä tiedän, mutta en saa sitä ulos suustani ja päästäni. Voisikohan tällä saada jonkin suljetun pään syndrooma diagnoosin? Toki minä voisin saada monta muutakin diagnoosia, mutta tuo nyt tulee ensimmäisenä mieleeni. Sitten kun selvi